Applicability of the nursing interventions classification in the psychiatric outpatient care setting

Standardized nursing terminologies (SNT) have been developed to describe the nursing process systematically. The aim of this research was to study the applicability of the Nursing Interventions Classification (NIC) in the psychiatric outpatient care setting in Finland. The research includes three phases. In the first phase using an integrative literature review we identified nursing interventions in research publications (n=60) and used the NIC to analyze the identified interventions. In the second phase, we used an ethnographically oriented work-place study to identify interventions in the clinical setting. This included observations and interviews and the findings were analyzed together with nurses (n=17). The core interventions were identified using the Delphi method. The panelists consisted of nurses and nurse managers (round one n=54, round two n=26). In the third phase we identified nursing interventions in nursing progress notes (n=1150) and in nursing care summaries (n=17) and mapped these into the NIC. In all we identified 105 different nursing interventions, of which 95% could be mapped into the NIC. The emphasis was in interventions aiming at behavioral change and more specifically interventions that support coping by building on patients’ strengths. In nursing documentation, the most frequent interventions were Surveillance and Care Coordination. The group delivery method was common in all phases. The findings of this study emphasize the need for a systematic terminology to describe nursing interventions for nurses to conceptualize their work, to make the work visible and to ensure the quality of nursing documentation. The broad coverage, descriptiveness of the interventions and the taxonomical structure of the NIC support its applicability. However, the interventions in the classification were found to be overlapping which limits the systematic transfer of information and the possibilities for secondary use of data. Additional limitations are the lack of semantic coherence with the concepts used in research and the difficulty of describing interventions delivered using the group method. This research generated recommendations for the development of the classification. The most central ones include the need to include multiple methods in the research and development and the integration of concepts used in research literature.Hoitotyön interventioiden luokituksen soveltuvuus aikuispsykiatrian avohoitoon Hoitotyön systemaattinen kuvaaminen edellyttää yhteisen kielen ja käsitteistöjen käyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitetään hoitotyön interventioiden luokituksen (Nursing Interventions Classification, NIC) soveltuvuutta aikuispsykiatrian avohoitoon. Tutkimus koostuu kolmesta osavaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimuksista (n=60) tunnistettiin hoitotyön interventioita ja nämä analysoitiin NIC-luokituksen avulla. Toisessa vaiheessa hyödynnettiin etnografista työntutkimusta. Hoitotyön interventioita tunnistettiin hoitajien työtä havainnoimalla ja hoitajia haastattelemalla. Analysointi tapahtui yhdessä hoitajien (n=17) kanssa. Ydininterventioiden tutkimus tapahtui sähköistä Delfoi-menetelmää hyödyntäen. Panelisteina toimivat sairaanhoitajat ja hoitotyön lähijohtajat (ensimmäisellä kierroksella n=54, toisella kierroksella n=26). Kolmannessa vaiheessa tutkittiin hoitotyön päivittäiskirjauksia (n=1150) ja hoitotyön yhteenvetoja (n=17), joista tunnistetut interventiot yhdistettiin NICluokitukseen. Tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä 105 interventioita, joista 95 %:lle löytyi vastine luokituksesta. Keskeisiä interventioita kirjallisuuskatsauksessa, etnografisessa työntutkimuksessa ja ydininterventioiden tutkimuksessa olivat käyttäytymisen muutokseen tähtäävät psykososiaaliset interventiot ja erityisesti voimavaralähtöinen selviytymiskyvyn tukeminen. Hoitotyön kirjauksissa korostuivat seuranta ja hoidon koordinointi. Interventioiden ryhmämuotoinen toteutustapa oli yleinen kaikissa tutkimusvaiheissa. Tutkimuksen tulokset korostavat yhteisten käsitteiden tarvetta hoitotyön interventioille työn käsitteellistämisen, näkyväksi tekemisen ja kirjaamisen laadun näkökulmista. Tutkitun luokituksen soveltuvuutta tukevat sen kattavuus, käsitteiden hyvä tunnistettavuus ja hierarkkinen rakenne. Luokituksen interventiokäsitteet ovat osittain päällekkäisiä heikentäen sen systemaattista käytettävyyttä ja tiedon toisiokäytön mahdollisuuksia. Soveltuvuutta rajoittavat myös luokituksen vähäinen yhteys tutkimuskirjallisuudessa käytettyihin käsitteisiin ja vaikeus kuvata ryhmämuotoisia interventioita. Tutkimus antaa suosituksia luokituksen jatkokehittämiselle. Keskeisimpänä ovat monimenetelmäisyys tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä tutkimuskirjallisuuden käsitteistöjen vahvempi integroiminen luokitukseen

Vammaisuus - kehityksen valtavirtaa vai etnografinen erityiskysymys? : vertaileva analyysi kehitysmaihin sijoittuvasta ihmisoikeuslähtöisestä ja antropologisesta vammaisuuden tutkimuksesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu-työssäni tutkin, miten vammaisuutta on määritelty kehitysmaihin sijoittuvassa ihmisoikeusperustaisessa ja antropologisessa tutkimuksessa. Työni lähtökohtana on, että yksi kehitystutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on kehityksen tietoperustan kriittinen tarkastelu. Vammaisuuden valitsin tutkimuskohteeksi aiheen ajankohtaisuuden ja omien kokemuksieni perusteella. Tutkimuksen viitekehyksenä on foucaultlainen näkemys siitä, että tieteelliset diskurssit vaikuttavat siihen, miten tietystä asiasta voidaan puhua ja tuottaa tietoa. Työssä pohdin tiedon merkitystä sekä kehitystutkimuksen että vammaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Varsinaisen aineiston muodostavat vammaisuutta kehitysmaissa käsittelevät akateemiset artikkelit, joista 15 edustaa ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ja 15 perustuu antropologiseen tutkimukseen. Vertailen antropologista ja oikeusperustaista lähtökohtaa, kysymällä aineistoltani tutkimuskysymykseni, miten niissä määritellään vammaisuus sekä sen syyt ja seuraukset. Aineistoni keräsin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää mukaillen ja analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksissa totean, että oikeusperustainen lähtökohta määrittelee vammaisuuden ihmisoikeusasiaksi ja katsoo ilmiön olevan seurausta köyhyydestä ja syrjinnästä, jota vammaiset ihmiset kohtaavat yhteiskunnassa. Antropologisessa aineistossa vammaisuutta selitettiin esimerkiksi liminaalitilan ja stigman käsitteiden kautta. Oikeusperustaisessa aineistossa vammaisia ihmisiä tutkittiin usein tilastojen kautta tai haastattelemalla vammaisten ihmisten järjestöjen edustajia. Antropologisen aineiston tutkimukset perustuivat etnografiseen kenttätyöhön, jonka kautta vammaisuuden länsimaalaista kategoriaa laajennettiin ja vammaisiksi ihmisiksi katsottiin kuuluvan esimerkiksi lapsettomat pariskunnat tai avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset. Antropologisessa ja oikeusperustaisessa diskurssissa oli havaittavissa ristiriitaisuuksia liittyen vammaisuuden määrittelyyn ja vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Ristiriitaisuuksien katson johtuvan tutkimusalojen erilaisista vammaisuuden määritelmistä ja erilaisesta metodologiasta. Tuloksissa totean myös, että molemmista tutkimussuuntauksista puuttui paikallis- ja globaalitason yhdistäminen. Pohdintaluvussa ehdotan, että kehitysmaihin sijoittuva vammaisuuden tutkimus lähtisi liikkeelle etnografisesta kenttätyöstä, jossa vammaisuutta tutkittaisiin suhteessa paikallisiin kyvykkyyden määritelmiin. Siten voitaisiin välttyä eurosentrismin aiheuttamista vääristymistä ja seurauksista vammaiskehitysinterventioissa. Ajatuksen taustalla vaikuttavat Robert McRuerin (2006) crip-teoria sekä Jean Pierre Olivier de Sardanin (2005) näkemys antropologian ja kehityksen suhteesta. Toiseksi tulevaisuuden haasteeksi määrittelen vammaisuuden ilmiön tutkimuksen osana ja globaaleja talous- ja vaihtojärjestelmiä

Nursing interventions in adult psychiatric outpatient care. Making nursing visible using the Nursing Interventions Classification

AimTo describe and to clarify the work of nurses in psychiatric outpatient care using a standardized nursing terminology and to describe the potential benefits and challenges in the use of the terminology.DesignA qualitative study of ethnographically grounded fieldwork in four adult outpatient units located in three major cities in Finland.MethodsA two‐phase ethnographically oriented study, consisting of observations and focus group interviews in four psychiatric outpatient care units (in January‐March 2018). During this process, the identified nursing interventions were mapped into the Nursing Interventions Classification.ResultsWe identified 93 different nursing interventions, of which 85 were found in the existing terminology, covering all seven domains. Categories describing potential benefits and challenges were: giving words to nurses' work and the challenge of overlapping interventions.ConclusionOur findings indicate that the Nursing Interventions Classification is a suitable means to describe nursing in the psychiatric outpatient care setting. Our findings support the theory that describing nurses' work using a nursing terminology can make nursing visible and further empower nurses and help them to structure their work. The lack of other professionals, especially physicians, has led to nurses taking over new tasks officially and unofficially and we suggest that the issue needs to be studied further.ImpactNurses' role in the psychiatric outpatient care has been described as invisible and difficult to describe. Our findings suggest that a nursing terminology can make nursing visible, not only from the perspective of patient health records but is also a way to conceptualize nurses' work.</p

Using the Nursing Interventions Classification to identify nursing interventions in free-text nursing documentation in adult psychiatric outpatient care setting

Aims and objectives: To identify and describe nursing interventions in patient documentation in adult psychiatric outpatient setting and to explore the potential for using the Nursing Interventions Classification in documentation in this setting. Background: Documentation is an important part of nurses' work, and in the psychiatric outpatient care setting, it can be time-consuming. Only very few research reports are available on nursing documentation in this care setting. Methods: A qualitative analysis of secondary data consisting of nursing documentation for 79 patients in four outpatient units (years 2016-2017). The data consisted of 1,150 free-text entries describing a contact or an attempted contact with 79 patients, their family members or supporting networks and 17 nursing care summaries. Deductive and inductive content analysis was used. SRQR guideline was used for reporting. Results: We identified 71 different nursing interventions, 64 of which are described in the Nursing Interventions Classification. Surveillance and Care Coordination were the most common interventions. The analysis revealed two perspectives which challenge the use of the classification: the problem of overlapping interventions and the difficulty of naming group-based interventions. Conclusion: There is an urgent need to improve patient documentation in the adult psychiatric outpatient care setting, and standardised nursing terminologies such as the Nursing Interventions Classification could be a solution to this. However, the problems of overlapping interventions and naming group-based interventions suggest that the classification needs to be further developed before it can fully support the systematic documentation of nursing interventions in the psychiatric outpatient care setting. Relevance to clinical practice: This study describes possibilities of using a systematic nursing language to describe the interventions nurses use in the adult psychiatric outpatient setting. It also describes problems in the current free text-based documentation.</div

Using the Nursing Interventions Classification to identify nursing interventions in free-text nursing documentation in adult psychiatric outpatient care setting

Aims and objectives To identify and describe nursing interventions in patient documentation in adult psychiatric outpatient setting and to explore the potential for using the Nursing Interventions Classification in documentation in this setting. Background Documentation is an important part of nurses' work, and in the psychiatric outpatient care setting, it can be time-consuming. Only very few research reports are available on nursing documentation in this care setting. Methods A qualitative analysis of secondary data consisting of nursing documentation for 79 patients in four outpatient units (years 2016-2017). The data consisted of 1,150 free-text entries describing a contact or an attempted contact with 79 patients, their family members or supporting networks and 17 nursing care summaries. Deductive and inductive content analysis was used. SRQR guideline was used for reporting. Results We identified 71 different nursing interventions, 64 of which are described in the Nursing Interventions Classification. Surveillance and Care Coordination were the most common interventions. The analysis revealed two perspectives which challenge the use of the classification: the problem of overlapping interventions and the difficulty of naming group-based interventions. Conclusion There is an urgent need to improve patient documentation in the adult psychiatric outpatient care setting, and standardised nursing terminologies such as the Nursing Interventions Classification could be a solution to this. However, the problems of overlapping interventions and naming group-based interventions suggest that the classification needs to be further developed before it can fully support the systematic documentation of nursing interventions in the psychiatric outpatient care setting. Relevance to clinical practice This study describes possibilities of using a systematic nursing language to describe the interventions nurses use in the adult psychiatric outpatient setting. It also describes problems in the current free text-based documentation.Peer reviewe

Puhelin- ja videovastaanotot psykiatrian potilastyössä: työntekijöiden kokemuksia pandemia-ajalta

Lähtökohdat HUS Psykiatriassa siirryttiin COVID-19-pandemian kiihdyttyä maaliskuussa 2020 laajamittaisesti puhelin- ja videovälitteisiin etävastaanottoihin. Tutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden kokemuksia etävastaanottojen soveltuvuudesta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.Menetelmät HUS Psykiatrian avohoidon potilastyöhön osallistuvalta henkilökunnalta kartoitettiin sähköisellä kyselyllä etävastaanottojen kuormittavuutta. Osallistujia pyydettiin arvioimaan niiden soveltuvuutta erilaisten potilasryhmien hoidossa. Anonyymejä vastauksia saatiin 370.Tulokset Potilasryhmittäin kokemukset puhelin- ja videovastaanottojen soveltuvuudesta erosivat jossain määrin toisistaan. Videovastaanotot arvioitiin kauttaaltaan puheluja soveltuvammiksi psykiatrisen hoidon eri osa-alueilla.Päätelmät Psykiatrinen avohoito voi olla tulevaisuudessa laajemmin toteutettavissa etävastaanottojen avulla.</p

The global impact of adverse childhood experiences on criminal behavior: A cross-continental study

Background: Adverse Childhood Experiences (ACEs) have been associated with a greater risk of later criminal offending. However, existing research in this area has been primarily conducted in Western developed countries and cross-cultural studies are rare. Objectives: This study examined the relationship between ACEs and criminal behaviors in young adults living in 10 countries located across five continents, after accounting for sex, age, and cross-national differences. Participants and setting: In total, 3797 young adults aged between 18 and 20 years (M = 18.97; DP = 0.81) were assessed locally in community settings within the 10 countries.Method: The ACE Questionnaire was used to assess maltreatment and household dysfunction during childhood and a subset of questions derived from the Deviant Behavior Variety Scale (DBVS) was used to determine past-year criminal variety pertaining to 10 acts considered crime across participating countries. Results: Physical and sexual abuse, physical neglect, and household substance abuse were related to criminal variety, globally, and independently across sexes and countries ranked differently in the United Nations Human Development Index (HDI). In addition, three out of five experiences of household dysfunction were related to criminal variety, but subsequent analyses indicate that some forms of household dysfunction only hold statistical significance among males or females, or in countries ranking lower in the HDI. Conclusions: This research strengthens the finding that there are cross-cultural mechanisms perpetuating the cycle of violence. It also indicates that forms of household dysfunction have an impact on criminal behavior that is shaped by gender and the country's levels of social well-being.info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Puhelin- ja videovastaanotot psykiatrian potilastyössä: työntekijöiden kokemuksia pandemia-ajalta

Teema : uniapnea. Vertaisarvioitu.Lähtökohdat : HUS Psykiatriassa siirryttiin COVID-19-pandemian kiihdyttyä maaliskuussa 2020 laajamittaisesti puhelin- ja videovälitteisiin etävastaanottoihin. Tutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden kokemuksia etävastaanottojen soveltuvuudesta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Menetelmät : HUS Psykiatrian avohoidon potilastyöhön osallistuvalta henkilökunnalta kartoitettiin sähköisellä kyselyllä etävastaanottojen kuormittavuutta. Osallistujia pyydettiin arvioimaan niiden soveltuvuutta erilaisten potilasryhmien hoidossa. Anonyymejä vastauksia saatiin 370. Tulokset : Potilasryhmittäin kokemukset puhelin- ja videovastaanottojen soveltuvuudesta erosivat jossain määrin toisistaan. Videovastaanotot arvioitiin kauttaaltaan puheluja soveltuvammiksi psykiatrisen hoidon eri osa-alueilla. Päätelmät : Psykiatrinen avohoito voi olla tulevaisuudessa laajemmin toteutettavissa etävastaanottojen avulla.Peer reviewe